Laskun maksun aika

Ynnäilin matkan kustannuksia tarkastaessani luottokorttilaskuja, ja ajattelin tästä aiheesta vielä pienen tekstin kirjoittaa. Jos vaikka joku vastaavanlaista reissua suunnittelee, niin tietää vähän, mihin taloudellisesti varautua. 

Lennot 415 €/hlö/meno-paluu (hyvällä tuurilla saatiin edullisesti)

Liikkuminen kohteessa (sisältäen auton vuokran ja tiemaksut) 840 €/14 vrk/ei km-rajoitusta

Bensa 173 €/2206 km - Kyllä!!!

Iso möhkö saatiin kulkupeliksi ”edullisesti” vuokraamalla ns. normaali auto netistä, ja päivittämällä kiesi Full Size SUV:ksi vuokraamossa. Kiesin päivittäminen möhköön liki tuplasi alkuperäisen hinnan, mutta säästi pitkän pennin, koska netistä möhkön varaaminen etukäteen olisi maksanut 1150€. Hovikuski vielä tinkasi pidemmän mallin möhköstä lähdön päässä parkkihallin hämärässä.

Majoitus (sisältäen hotellit ja Mickey Mouse Housen 5 vrk) 1452 €/14 vrk. Hinnat vaihtelivat 50-185 €/yö, joista uima-altaallinen huvila oli edullisin ja Key Westin Hilton Garden Inn kallein.

Söögid ja joogid eli ravintolat ja ruokakaupat 756 €/16 vrk/2 hlö

Muut kustannukset (sisältäen mm. huvipuistojen pääsymaksut, nähtävyydet, parkit) 412 €/2 hlö

Reissu sujui kaikkiaan hienosti, ja kaikki toimi, paitsi...

..Visa jumiutui reissun päällä sen jälkeen, kun ostimme automaatista ilmaa auton renkaisiin 1,40 €:lla. Kortti saatiin auki soittamalla. 

...Amexin laskulla oli 15 €:n arvosta aiheetonta hotellin veloitusta, jonka Amex poisti mutkitta.

...Toinen American Express -luottokorteistamme jatkaa matkustamistaan Floridassa. Sillä on tehty ostoksia ravintoloissa ja marketeissa kotiinpaluumme jälkeen. Onneksi Amex huomioi korttimme erikoisen liikkeen, eikä varkaudesta ole koitumassa meille kustannuksia.

Reissussa kannattaa tosiaan olla 2-3 luottokorttia ja/tai hieman käteistä yllätysten varalle. Kokemuksiemme perusteella luottokorttien kopiointi jenkeissä on todella yleistä. Meille vastaavaa on käynyt ainakin kolme kertaa aiemminkin, mutta koskaan näistä ei ole kustannuksia aiheutunut. Näin ollen luottamukseni kortteihin on edelleen 100%. Tälläkin reissulla meillä oli vain reilu 700 dollaria mukana, joista taisi yli 400 taalaa palautua matkakassaan. Sillä sitten heitetään seuraava reissu, ainakin melkein.

Enää yksi kolmesta perheenjäsenestä tuntuu vielä kärsivän aikaeroväsymyksestä, ja hän on se ainoa, joka on pysynyt kotimaan kamaralla.

Puhelinlangat laulaa

Olen viimeisen kahden vuorokauden aikana nukkunut yhteensä noin kahdeksan tuntia, 1-4 tunnin pätkissä ja pätkät ajoittain tosi huonosti. Olen siis väsynyt. Joonas on pystynyt nukkumaan hieman enemmän, mutta hänkin on nukkunut vähintään yhtä huonosti kuin minä. Joonas oli tänään vielä työssäkin, ja oli päivän päätteeksi aika sippi. Eläkeläiset osaavat tunnetusti nukkua hyvin myös istuallaan, ja he pääsivät lähtemään majapaikastamme kotimatkalleen jo aamusta.

Palasimme Joonaksen kanssa kotiin illalla. Kotimatkan viimeinen siivu sujui yllättävän hyvin, kahvin ja Yle Suomen siivittämänä. Hoidossa hyvin käyttäytynyt ja viihtynyt MCO Satumainen Gromit kopattiin kyytiin Lahdesta, ja yhtenä perheenä kurvasimme kotiin Mombasan raikatessa.

Kotosalla kaikki on hienosti. Lähtiessä ihan hyvässä kunnossa olleet ruusut eivät ole selvinneet, mutta muutoin kaikki oli kuten emme olisi poissa olleetkaan. Kunhan saamme päivitettyä Floridan ajassa olevat kellomme, niin lomasta virkistyneinä palaamme arkeen maanantaina. 

Kolli on kotiin tultua kehrännyt koko ajan ja syönyt hurjasti. Nyt hän(tä) istuu parvekkeella pimeään tuijottaen. Varmaan kaveri pilkkii vahtimisen lomassa. Myös muualla pilkkimistä esiintyy. Veikkaan, että huomenna tämä sakki nukkuu pitkään!

Huomenna meillä puretaan laukkuja ja pestään pyykkiä. Syödään uunimakkaraa ja saunotaan. Ja varmaan rakennetaan vähän terassia.

Turbulenssia ja pomppuja ilmassa

Viime öinen lento Atlantin yli ei ollut helpoimmasta päästä, koska kone oli ahdas ja teknologia vanhentunutta (tuoreessa muistissa on vielä menomatkan Dreamliner), lentokone rytkytti pitkiä aikoja kuin pesukone takatuulen vuoksi (lentäjä itsekin tunnusti, ettei ole viime vuosina näin voimakkaaseen keliin joutunut), ja unet jäivät koko meidän matkaseurueelta lyhyisiin pätkiin.

Lontoon Heathrow:lla odotamme nyt jatkolentoa Helsinkiin, ja toivottavasti lento lähtee ajallaan. Aamulla on nimittäin työpäivä, paitsi minulla ja eläkeläisillä!

Pitkän päivän aamu

Tämä on ollut jäähyväisten päivä. Aamulla sanoimme näkemisiin HGTV:n remppaohjelmille, päivällä pitkän kaavan Fair wells Miamin ostosparatiiseille ja alkuillasta vielä haikeat jäähyväiset hienosti palvelleelle Ford Expedition möhköfantillemme. Möhkö on toiminut moitteetta, ainoastaan polttoainetta ja ilmaa (renkaisiin) on pitänyt lisätä. Maileja mittarin kertyi amerikkalaisittain vaatimattomat 1371ml eli 2206km, mutta sen johdosta olemme ennättäneet viettää enemmän aikaa kohteissa.

Lentomme lähtee illalla puoli kymmeneltä, ja käytimme päivän ostareilla luuraillen. Valtavalta Dolphin Mallilta saimme pehmeää täytettä matkalaukkuihin.  

Kotimatkaan valmistauduttiin käymällä ihmettelemässä 80 cm levyisiä uuneja Ikeassa. 

Lennon lähtöön on kaksi tuntia, ja koska nettiliittymässä riittää vielä jekua, niin käytän tilaisuuden hyväkseni ja kirjoitan vielä päivityksen virtuaalimatkalaisilleni. Meillä on siis edessä yölento Lontooseen, ja lennon aikana kello siirtyy viisi tuntia eteenpäin. Huomenna torstaina meillä  on pitkä vaihto Lontoossa, ja kotimaahan saavumme vasta iltamyöhällä. Tämä keskiviikko on siis pitkä kahden vuorokauden mittainen päivä, josta kuvainnollisesti vasta aamupäivä on mennyt ja edessä on vuorokausi istumista lentokoneissa ja terminaaleissa. Onneksi pitkällä lennolla Atlantin yli on tiedossa kuumia kasvopyyhkeitä.

Vaalikevennyksenä tänään on tarjolla Party City -kaupan (myynnissä ainoastaan tavaroita juhlien järjestämiseen) vaalirekvisiittaa: Trump ja Clinton naamarit!

Parasta aikaa Miamissa

Miami ei ole kuulunut suosikkimatkakohteisiini, mutta tänään löysimme kaupungista kivoja uusia paikkoja, ja Miami nosti sijoitustaan rankinglistallani. Aamulla tutustuimme Wynwoodin kaupunginosaan, joka on kuuluisa muraaleistaan eli seinämaalauksista. Wynwood sijaitsee aivan Miamin keskustan tuntumassa, ja seutu oli sanalla sanoen synkkä. Joku voisi paikkaa ghetoksikin kutsua. Pitkään ajelimme katuja ristiin rastiin, jolloin näimme paljon hienoja muraaleja, ja vähän rahalla tai kortilla maksettavaa parkkia, johon auton olisi uskaltanut jättää. Lopulta sopiva turvallinen parkkipaikka löytyi, ja pääsimme jalkautumaan Wynwood Walls -kortteliin. Korttelin sisällä oli kymmeniä muraaleja ja Peter Tunneyn taidenäyttely.

Wynwood Walls uusiutuu jatkuvasti, ja olemassa olonsa aikana (2009-) siellä on ollut esillä lähes sata eri muraalia. Peter Kenneyn taidenäyttelyssä tonnilla ei olisi irronnut edes kirjanmerkkiä. Ihailemani canvas-taulu The time is always now olisi vaatinut $150.000 investoinnin. Ja varmasti vielä verot päälle!

Wynwood Wallin ulkopuolella oli moninkerroin muraaleja, ja kaupunginosassa saa melkein etsiä rakennuksia, joita ei ole maalattu. Maalaukset ovat todella hienoja, osa jopa upeampia kuin seinien sisällä.

Seuraavaksi pyrimme alunperin  The Miami Newsin käyttöön rakennettuun ja sittemmin mm. kuubalaisten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksena toimineeseen Freedom Toweriin. Tykkään korkeista paikoista ja aikomus oli tutustua Miamiin lintuperspektiivistä. Valitettavasti tornin yläkerroksissa oleva taidemuseo oli kiinni emmekä päässeet kakkoskerrosta ylemmäs. Torni oli kuitenkin upea rakennus, ja lisäksi tutustuimme kakkoskerroksen näyttelyyn, joka kertoi kuubalaisten massainvaasiosta 60-luvulla. Oli pysäyttävä tieto, että tuolloin Kuubasta pakeni Floridaan yli 250.000 ihmistä, joista 14.000 oli Pedro Pan:ja eli alaikäisiä lapsia tai nuoria.

Keskustan Baysidesta löytyi kammottava turistirysä, josta kävelimme läpi niin sukkelaan, ettei kukaan varmasti onnistunut myymään meille mitään. Olisi ollut kiva jäädä katsomaan, kun yhdestä kojusta istutettiin valokuvattavan syliin pieni alligaattori tai olkapäälle papukaija, mutta ei uskallettu jäädä siihen toljailemaan, koska kohta olisi ollut alligaattori omalla olalla.

Ostosparatiisin takaa löytyi merenlahti, jossa oli paljon kalliita veneitä, risteilyaluksia, ravintoloita ja turistibusseja. Merenrantaa olisi kävellyt pidempäänkin.

Mutta hikeä pukkasi, ja jalkoja painoi, joten hakeuduimme ilmastoituun ja ilmaiseen lyhyen kaavan turistikierrokselle Miamin keskustan halki. Metromover on 1980-luvulla avautunut pikkujuna, joka liikennöi keskustassa, on tosiaan ilmainen ja mahdollistaa liikkumisen keskustassa ilman autoa. Metromoverilla on 21 asemaa, jotka ovat jopa näköetäisyydellä toisistaan (etäisyys pienimmillään pari korttelia). Muuverin kyydissä matkustaa päivittäin keskimäärin 105.000 matkustajaa.

Päivän päätteeksi kävimme ajelemassa Miami Beachillä, sen eteläisimmässä päässä ja Ocean Drivella, jossa sijaitsee Art Deco District upeine ja aitoine Art Deco-hotelleineen, ravintoloineen ja asuinrakennuksineen. Sen verran askeleita oli jo takana, ja iKello kilkattanut liikuntatavoitteiden saavuttamista, joten tyydyimme katselemaan vilkasta ja hauskaa ranta-asumista tuulilasin takaa.

Huomenna on reissumme viimeinen päivä. Kaikki on sujunut hienosti, ja kelit ovat suosineet. Olemme kulkeneet jonkun verran vanhoissa jäljissä, mutta koettu ja opittu myös paljon uutta. Huomenna vähän pakkailua ja shoppailua (jos laukuissa riittää kapasiteettia), ja illan suussa jätämme auringonpaisteen herätäksemme pimeään ja räntäiseen loskakeliin. Toisaalta kotona paluutamme meitä jo odottaa Iso Punainen ja Oma Sänky!

Kivenpyörittäjän kylä

Key Westistä palatessa, pysähdyimme hienolla näköalapaikalla, jossa uusi ja vanha silta kulkevat vierkkäin. Vanhan sillan kunto ei ole enää riittävä kalastajien ja turistien käyttöön, joten siitä on purettu pätkä pois.  

Näköalapaikalle kuljettiin polkua pitkin, puskien ja heinien seassa. Onneksi kuvan kaveri ei tullut polulla vastaan. Muutoin koko näköalapaikka olisi voinut jäädä Tiinalta näkemättä.

Tämä taisi olla suuren yleisön tiedossa oleva kuvauspaikka, koska paikalla olijoista kaksi naista vaihteli vaatteita ja poseerasi kameralle. Samaan aikaan toinen parisvaljakko teki vieressä videota, jossa mies paasasi kovaan ääneen jotakin venäjäksi. Me pysähdyimme paikalla sattumalta, ja otimme muutaman kuvan valokuva-albumiin ja tänne blogiin.

Matkan edetessä alkoi pilvistyä, mutta sää oli lämmin ja kuiva. Koko reissumme ajan on ollut poutaa, lukuunottamatta tulopäivän iltaa. Sää on todellakin suosinut, mistä olen superiloinen, koska yleensä musta pilvi kulkee mukanani, minne ikinä menenkin.

Pysähdyimme Homesteadissä Coral Castle Museossa. Linna on pienikokoisen, latvialaisen siirtolaisen (Ed Leedskalnin) rakentama linnakoti. Linna on poikkeuksellinen sen vuoksi, että se on rakennettu tonnien painoisista tontilta irrotetuista lime stone -lohkareista, jotka Ed on leikannut, siirtänyt ja nostanut paikoilleen yksin, hyvin alkeellisin työkaluin, ilman koneita. Hän on rakentanut linnaansa yöaikaan, jolloin on viileää eikä uteliaita silmiä seuraamassa työn etenemistä. Kukaan ei tiedä, miten Coral Castle on rakennettu, ja linnaa on verrattu jopa Stonehengeen ja Egyptin pyramideihin. Erilaisia teorioita teknologiasta on tietenkin olemassa, joista yhden mukaan Ed olisi muukalainen avaruudesta.

Ed kuoli äkillisesti 64-vuoden iässä vuonna 1951. Lakimies löysi Edin makuuhuoneesta huomattavan summan rahaa. Linnan perinyt veljenpoika pisti linnan lihoiksi yksin tein, ja linna on toiminut museona kymmeniä vuosia. Linnassa on ollut kaikenlaista hauskaa aiemmin, mutta pyöröovet on sittemmin lakanneet toimimasta, ja kiviset keinutuolit on muokattu keinumattomiksi, kun joku on murskannut jalkansa kivisen keinutuolin alle.

Ed oli kiinnostunut lukemisesta, matematiikasta, fysiikasta ja tähtitieteestä, vaikkakin koulun käynnin hän keskeytti nuorella iällä. Linnaansa hän on rakentanut paljon erilaisia avaruuden symbooleja kuten kuita ja planeettoja. Linnasta löytyy myös auringon asentoon pohjautuva kalenteri ja kello.

Valtava kivinen pyöröovi, jota vaippaikäiset musta-valkoaikaan ovat pystyneet työntämään, on vikaantunut 1980-luvulla, eivätkä insinöörit ole pystyneet pyöröovea ehjäämään.  

 

Ed rakensi linnansa rakkaudesta. Nuori morsian oli jättänyt 10-vuotta vanhemman Edin alttarille, jolloin Ed pakeni Amerikkaan ja alkoi kehittämään suunnitelmaa saada morsiamenta takaisin. Suunnitelma ei johtanut haluttuun lopputulokseen, mutta Ed onnistui tekemään linnastaan elinkeinon. Linnasta löytyy valtaistuimet Edille, halutulle vaimolle Agnekselle ja anopille. Petipaikkoja ja tuoleja ruokapöydässä löytyy myös lapsille.

 

Matkalla Miamiin kävimme Kendallissa syömässä Sweet Tomatoes -salaattisavintolassa. Ruokapaikka sijaitsee valtavassa Palms-ostoskeskuksessa, jossa on myös oma ostoskeskuksen sisäinen bussi. 

Key West oli reissumme kaukaisin piste, ja jättäessämme kaupungin taaksemme, minusta tuntuu kuin olisimme nyt kotimatkalla. Paluulento on vasta ylihuomenna. Niin mukava kuin kotiin onkin palata, saada kainaloon oma punainen Letku Pesonen ja sujahtaa takaisin arkeen, on mielen päällä pientä kaihoutta. Reissu on mennyt taas niin sukkelaan, ja olisi täällä voinut vielä vaikka viikon viettää.

Tien päässä

Tähän se loppuu, nimittäin ykköstie. Kuuluisa 0 Mile Marker löytyy Key Westistä risteyksessä, johon legendaarinen Tie 1 päättyy. MM 0 -kilpi piti hankkia myös kotiinviemiseksi.

Floridan eteläisin paikka Southernmost Point on paikka, jossa Key Westin kävijät kuvauttavat itseään ja perhettään kummallisen betonimötikän kanssa. Paikalla on väkeä jonoksi asti. Paikalta matkaa Kuubaan on vain 135 km, eli Kuuba on täällä lähempänä kuin manner-Florida.

Vierailimme myös Ernest Hemingwayn Key Westin kodissa, jossa kirjailija asui 30-luvulta traagiseen kuolemaansa asti. Hemingway kirjoitti suuren osan tuotannostaan tässä talossa. Hän oli naimisissa neljästi, ja rouvista kolme asui Key Westin talossa. Hemingwayn kolme poikaa ovat myös varttuneet täällä.  

Oppaamme Rusty johdatti meidän rennosti talon historiaan ja Hemingwayn vaiherikkaaseen elämään ja traagiseen sairauteen. Museon erikoisuus on 53 kissaa, jotka periytyvät Hemingwayn toisen vaimon Paulinen lumivalkoisesta kissasta Snow Whitesta. 

Kissat kantavat geeniä, minkä johdosta suurella osalla kateista on kuusi varvasta. Kissat saavat vapaasti käyskennellä talossa sisällä ja pihalla. Ne nukkuvat, väistelevät turisteja, tulevat hyviteltäviksi tai seurailevat lempioppaitaan. Meidän kierroksemme apuoppaana toimi Humbry Bogart eli Bogie, jonka edesmenneitä kollegoita ovat mm. Sophie Loren ja Marilyn Monroe. Kaikkiaan talossa on asunut yli 600 kissaa, ja pihasta löytyy pieni alue, johon pois nukkuneet talon kissat haudataan.  

Hemingwayltä päästyämme kävelimme Duvallin pohjoispäästä Mallory Squarelta Duvalin eteläpäähän, pysähtyen välillä kauppoihin viilentelemään. Virkistäydyimme virvoitusjuomilla Billie T's -ravintolassa, jonka jokainen seinäpinta, ovi ja tolppa on peitetty taalan seteleillä. Tippien antajat ovat myös signeeranneet tippejään, joten seinissä on paljon luettavaa. 

Key West alkaa olla sonnustautunut Halloweenia varten. Taloja, pihoja ja näyteikkunoita on koristeltu hämähäkinseiteillä, kurpitsoilla, hämähäkeillä, noidilla, mustilla kissoilla, luurangoilla ja elävillä kuolleilla. Ravintoloiden tarjoilijoilla on revittyjä ja verisiä vaatteita, tukat on sotkussa ja naamat maalattu zombeiksi. Myös turistit valmistautuivat illan paraatiin kasvomaalauksin ja pukeutumalla naamiaisasuihin. Kävellessämme ohitsemme pyöräili eläkeläisporukka vihreissä puvuissa, ja liikennevaloissa viereemme pyöräili verinen mies.

Jo perinteeksi muodostunut päivän vaalipäivitys tulee suoraan Duvalilta. Vaalit näkyvät myös näyteikkunoissa.

Key West on maineensa veroinen. Matka tänne on pitkä ja hidas, ja kaikki on täällä kallista, mutta kaupunki on vertaansa vailla ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.