Parasta aikaa Miamissa

Miami ei ole kuulunut suosikkimatkakohteisiini, mutta tänään löysimme kaupungista kivoja uusia paikkoja, ja Miami nosti sijoitustaan rankinglistallani. Aamulla tutustuimme Wynwoodin kaupunginosaan, joka on kuuluisa muraaleistaan eli seinämaalauksista. Wynwood sijaitsee aivan Miamin keskustan tuntumassa, ja seutu oli sanalla sanoen synkkä. Joku voisi paikkaa ghetoksikin kutsua. Pitkään ajelimme katuja ristiin rastiin, jolloin näimme paljon hienoja muraaleja, ja vähän rahalla tai kortilla maksettavaa parkkia, johon auton olisi uskaltanut jättää. Lopulta sopiva turvallinen parkkipaikka löytyi, ja pääsimme jalkautumaan Wynwood Walls -kortteliin. Korttelin sisällä oli kymmeniä muraaleja ja Peter Tunneyn taidenäyttely.

Wynwood Walls uusiutuu jatkuvasti, ja olemassa olonsa aikana (2009-) siellä on ollut esillä lähes sata eri muraalia. Peter Kenneyn taidenäyttelyssä tonnilla ei olisi irronnut edes kirjanmerkkiä. Ihailemani canvas-taulu The time is always now olisi vaatinut $150.000 investoinnin. Ja varmasti vielä verot päälle!

Wynwood Wallin ulkopuolella oli moninkerroin muraaleja, ja kaupunginosassa saa melkein etsiä rakennuksia, joita ei ole maalattu. Maalaukset ovat todella hienoja, osa jopa upeampia kuin seinien sisällä.

Seuraavaksi pyrimme alunperin  The Miami Newsin käyttöön rakennettuun ja sittemmin mm. kuubalaisten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksena toimineeseen Freedom Toweriin. Tykkään korkeista paikoista ja aikomus oli tutustua Miamiin lintuperspektiivistä. Valitettavasti tornin yläkerroksissa oleva taidemuseo oli kiinni emmekä päässeet kakkoskerrosta ylemmäs. Torni oli kuitenkin upea rakennus, ja lisäksi tutustuimme kakkoskerroksen näyttelyyn, joka kertoi kuubalaisten massainvaasiosta 60-luvulla. Oli pysäyttävä tieto, että tuolloin Kuubasta pakeni Floridaan yli 250.000 ihmistä, joista 14.000 oli Pedro Pan:ja eli alaikäisiä lapsia tai nuoria.

Keskustan Baysidesta löytyi kammottava turistirysä, josta kävelimme läpi niin sukkelaan, ettei kukaan varmasti onnistunut myymään meille mitään. Olisi ollut kiva jäädä katsomaan, kun yhdestä kojusta istutettiin valokuvattavan syliin pieni alligaattori tai olkapäälle papukaija, mutta ei uskallettu jäädä siihen toljailemaan, koska kohta olisi ollut alligaattori omalla olalla.

Ostosparatiisin takaa löytyi merenlahti, jossa oli paljon kalliita veneitä, risteilyaluksia, ravintoloita ja turistibusseja. Merenrantaa olisi kävellyt pidempäänkin.

Mutta hikeä pukkasi, ja jalkoja painoi, joten hakeuduimme ilmastoituun ja ilmaiseen lyhyen kaavan turistikierrokselle Miamin keskustan halki. Metromover on 1980-luvulla avautunut pikkujuna, joka liikennöi keskustassa, on tosiaan ilmainen ja mahdollistaa liikkumisen keskustassa ilman autoa. Metromoverilla on 21 asemaa, jotka ovat jopa näköetäisyydellä toisistaan (etäisyys pienimmillään pari korttelia). Muuverin kyydissä matkustaa päivittäin keskimäärin 105.000 matkustajaa.

Päivän päätteeksi kävimme ajelemassa Miami Beachillä, sen eteläisimmässä päässä ja Ocean Drivella, jossa sijaitsee Art Deco District upeine ja aitoine Art Deco-hotelleineen, ravintoloineen ja asuinrakennuksineen. Sen verran askeleita oli jo takana, ja iKello kilkattanut liikuntatavoitteiden saavuttamista, joten tyydyimme katselemaan vilkasta ja hauskaa ranta-asumista tuulilasin takaa.

Huomenna on reissumme viimeinen päivä. Kaikki on sujunut hienosti, ja kelit ovat suosineet. Olemme kulkeneet jonkun verran vanhoissa jäljissä, mutta koettu ja opittu myös paljon uutta. Huomenna vähän pakkailua ja shoppailua (jos laukuissa riittää kapasiteettia), ja illan suussa jätämme auringonpaisteen herätäksemme pimeään ja räntäiseen loskakeliin. Toisaalta kotona paluutamme meitä jo odottaa Iso Punainen ja Oma Sänky!