Manaatiton laguuni

Ensimmäinen yöpaikkamme Hollywoodissa sijaitsi 50 km pohjoiseen Miamin lentokentältä. Matkalla hotellille satoi, oli pimeää, motari ruuhkautui, ja ajettiin harhaan. 18 tuntia matkustamisen jälkeen päivän loppumailit tuntuivat pitkiltä.

Ensimmäisenä aamuna ajoimme Hollywoodin AT&T-liikkeeseen, ja hankimme prepaid-liittymän. Liittymän asentamisessa oli vähän haastetta, mutta asiakaspalvelijamme Stacey piti huolen siitä, että lähtiessämme meillä oli iPadissa toimiva 4G-yhteys. Sitä on niin tottunut tekniikkaan kotona, ettei ilman sitä osaa toimia ulkomaillakaan, vai olisiko niin, ettei varsinkaan ulkomailla. Tien päällä, jos missä on käyttöä mobiililiittymälle.

Seuraavaksi suuntasimme valtavalle Sawgrass Mills -ostoskeskukselle Sunriseen. Onnistuimme välttämään kaikki krääsän ja kauneushoitojen myyjät käytävillä (aiemmin ei ole täysin onnistunut) sekä kävelemään ostarin lähes kokonaan päästä päähän 1,5 tunnin aikana. Ostarin hulppeudesta saatiin tänään amerikkalainen näkemys, kun TJMaxxin kassa kysyi, että aiommeko tosiaan kävellä Marshalls-myymälän puoleiseen ostarinpäätyyn: "Wow, these's some walking. Awesome haahaahaa".

 

Sawgrassistä suuntasimme taas rannikolle ja kohti pohjoista. Pysähdyimme West Palm Beachin Manaattilaguunalla vain todetaksemme, että manaatit eivät ole vielä tulleet FPLC:n (Florida Power and Lighting Company) lämpökattilan hulevesien lämpöön talvikautta pakoon. Olimme kovasti toivoneet näiden lempeiden merinorsujen tapaamista, mutta koskapa nämä nisäkäsmötikät eivät ole laguunin vankeja vaan vapaaehtoisia turistien viihdyttäjiä, niin heillä on myös vapaus valita, milloin olevat näytillä laguunilla. Elävistä manaateista ei laguunilla nähty siis vilaustakaan, mutta helmikuussa avatussa näyttelytilassa saimme paljon mielenkiintoista tietoa lajista.  

Manaattilassa säästämämme ajan johdosta meillä oli mahdollisuus ajaa illan kämpille pienempää tietä ja nähdä rannikkoelämää. Joitakin huoneisto- ja hotellikeskittymiä noin 30 mailin matkalla ohitettiin, mutta pääasiassa rannikko on rakentamatonta (vatukkoa ja pusikkoa) tai yksityisessä omistuksessa olevia tontteja.

Yövymme Fort Piercessä Hutsinson Plaza -hotellissa, valkoisen hiekkarannan äärellä meren rannalla. On todella harmi, ettei myöhään saapuva ja varhain kytkintä nostava seurue ennättänyt ottamaan aurinkoa altaalla tai nauttimaan rommia auringon laskiessa. Saavuttuamme kaupunkiin kävimme syömässä Golden Corral -buffetravintolassa, jossa ei ruokalajeja puutu. Arvioin erilaisia ruokia, kippoja ja kuppeja olleen ainakin sata. Kaikkea ei ole mitään mahdollisuutta maistella, vaikka kuinka vähän ottaisi kutakin ja vaikka kuinka nälkä olisi. Kaikki ruoka oli myös huolella ja hyvistä raakaaineista valmistettua, ja erittäin maistuvaa. Tarjoilija toi limutäydennyksiä, kun edellinen Diet Pepsi ehtyi, ja lysti maksoi vain $11,99 per naama plus tipit. Ai niin, seniorit saivat vielä alennusta!

Huomenna majoitumme Orlandoon, josta olemme vuokranneet omakotitalon uima-altaineen, ja jossa rauhoitumme seuraavat viisi päivää. Tarkoitus on käydä Jossakin, mutta ennen kaikkea lomailla, nauttia olemisesta ja viettää synttäreitä. Voi juku, että seuraavat päivät matelisivat hipi hitaasi.