Lobster Challenge

Heräsimme aamulla ennen herätystä, kun kommuunin puutarhajengi alkoi parturoimaan pihaa. Yksi tyyppi leikkasi ruohoa hirveällä vauhdilla päältä ajettavalla koneella, toinen hemmo trimmasi muutenkin siistejä pensaiden alusia, aitojen reunoja jne, ja kolmas jeppe pöllyytti roskia lehtipuhaltimella. Bloomingdale Drive 160:n piha oli fiksattu alle puolessa tunnissa. Viis ihmisistä, mutt voi niitä satoja HuVillamme pihalla viliseviä gekko-raukkoja, jotka joutuvat puutarhajengin terrorisoimaksi näin julmalla ja äänekkäällä tavalla.

Lähtiessämme HuVillastamme kello 9.55, päräytti siivousporukka jo paikalle. HuVilla saanee uudet asukkaat jo samana päivänä. Vietimme päivän shoppaillen ja kauppoja kierrellen. Tie 192:n varressa on lukuisia Flea Marketteja, joissa myydään monenmoista turistikrääsää, ja lähempänä Orlandon keskustaa on Orlando Premium Outlets, josta löytyy kymmenien tuotemerkkien tehtaanmyymälöitä. Flea Markettien valikoima ei maykakassaa keventänyt, mutta Outletissä taaloja paloi moninkertaisesti.

Täälläpäin liikkuminen perustuu yksityisautoiluun. Lähes jokaisella aikuisella on oma auto, autot ovat suuria, tiet ovat leveitä, paikoitus pääosin ilmaista, ja kaistoja pienelläkin maantiellä on yleensä kaksi ja kaupungeissa jopa seitsemän, siis menossa samaan suuntaan! Erityisesti väistämissäännöt poikkeavat rajusti meidän omista, mikä aiheuttaa meissä usein hämmennystä ja huvitusta. Erikoisin on käyttäytyminen tasa-arvoisessa risteyksessä, jossa ensin tullut menee ensiksi. Ja erikoisinta tässä on se, että täällä se toimii.

Ennen kuin jätimme Orlandon taaksemme, oli vielä yksi pakollinen tehtävä suoritettavana. Oli syötävä hummereita! Edellisestä hummerihaasteesta on kulunut neljä vuotta. Silloin saldo oli 10, tänään paransimme tulosta yhdellä. Tällä kertaa Joonas pisteli 8 hummeria, minä kolme.

Boston Lobster Feast Kissimmee on meille ennestään tuttu seafood-ravintola, jossa on tarjolla monipuolinen seisova pöytä (73 ruokalajia ruokalistalla, mukaan lukien rajattomasti hummeria. Florida on väärällään erilaisia seafood-buffetteja, mutta hummeria tarjolla on ainoastaan Boston Lobster Feastissä sekä uutena tulleessa Lighthouse Lobster Feastissä. 

Hummeri on keitetty ja hyryävän kuuma, kun se nostetaan lautaselle. Pähkinän särkijää ja pikkuhaarukkaa käyttäen hummerin liha irrotetaan kuorista ja syödään voisulan kera. Yksinkertaista, maukasta ja kaunista syötävää.

Hummerin syöminen ei ole kuitenkaan ollenkaan kaunista. Kuoripanssarin irrottamisessa sormet ovat tiukilla, kappaleita ja nestettä lentää ryntäille, tukkaan, vieruskaveriin ja naapuripöytään, pöytä lainehtii keitinlientä, syöjät ovat liemestä tahmeina, servetit ällöttävät ja roskaastiat rumentavat kattauksen. Hummerin syönti on brutaalia touhua.

Kävin kesken syönnin pesemässä käviä vessassa. Mennessäni sisään siellä eräs nainen oli käsienpesulla, ja tuumasi ironisesti, että "Täällä kädet pestään ENNEN KUIN mennään vessakoppiin".

Hummerihaasteen myötä sanoimme fairwellit Orlandolle ja lähdimme Tampan suuntaan. Yövymme Lakelandissä remontoidussa, mutta homeisessa motellissa motarin varressa. Ilmastointi kuitenkin toimii, suihkusta tulee lämmintä vettä, vessa vetää ja pedit ovat korkeat, joten valtakunnassa on taas kaikki hyvin. Möhköfantin mukitelineissä on valo ja ruokakaupan kärryissä liekkejä. Se on road trippaajan luksusta.

Ja telkusta tulee suorana Hillaryn ja Donaldin viimeinen debaatti Las Vegasista. Talking about high quality entertainment.