Ilmojen halki

Pilotti-hotellissa herättiin lähtöaamuna neljän jälkeen, koska bussi lentokentälle lähti kuudelta. Siirtyminen Helsinki-Vantaalle ja lentokenttärutiinit hoituivat ongelmitta, vaikka koko aamupäivän vaivasi painostava väsymys. Väsymyksen taustalla on raskas "kevätlukukausi" (olemmehan nyt kesälomalla), ja lyhyeksi jääneet yöunet. Oma vaikutuksensa oli lienee myös matkajännityksellä.

Lontoon kone oli buukattu viimeistä paikkaa myöten täyteen, ja meidät sijoiteltiin erillemme toisistamme sinne, tänne ja tuonne. Lennon jälkeen keskustelimme lennon tarjoiluista ja meille selvisi, että nelosrivillä tarjoiltiin pekonijuusto-croissantteja, kun 24-25 riveillä syötiin päärynäjugurttia ja rusinapullia. Olisin mieluummin istunut nelosrivillä.

Lontooseen saapuessa koneemme teki piruetin joutuessaan odottamaan laskeutumislupaa. Piruetti tallentui monitorien lentokartalle.

Välilasku Lontoon Heatrowilla oli reilun lounastauon mittainen, jonka jälkeen menopeli vaihtui Boeingin Dreamlineriksi. Virgin Atlanticin lentohenkilökunta piti huolen siitä, että kaikki 229 matkustajaa sai eksklusiivisen asiakaskokemuksen. Virginin lentoemot olivat poikkeuksellisen ystävällisiä, ja matka oli suunniteltu tarjoiluineen ja valaistuksineen hienosti, jotta matkutajille jäi suotuisia ajanjaksoja nukkua ja rentoutua. Koneessa oli tavallista enemmän tilaa liikkua käytävillä, wc-tilat olivat väljät, nukkumajaksoilla valaistusta muutettiin ja unien jälkeen tarjoiltiin lämpimiä pyyhkeitä ja jäätelöä virkistäytymiseen. Hereillä ollessa matkustaja viihdytti itseään henkilökohtaisella viihdekeskuksella, josta saattoi valita katsottavakseen elokuvia ja TV-ohjelmia, kuunnella musiikkia, tutustua matkaoppaisiin tai silmien lepuuttamisen tai kirjan lukemisen lomassa seurata matkan etenemistä. Myös tarjoilut toimivat hienosti. Päivällisen ruokalistalta (oikea ruokalista) pystyi valitsemaan pääruuan kolmesta vaihtoehdosta, ja ruokajuomatarjoilutkin olivat hulppeat. Pistää enää miettimään, että millainen palvelutaso siellä koneen eturiveillä mahtoi olla, kun halpamatkalaiset rivillä 58 saavat tällaisen kuninkaan kohtelun.

Ennen USA:han tuloa, matkustajan on välttämätöntä hakea ESTA, jota varten myös saapumispäivän majoitus pitää olla tiedossa etukäteen. Tulliviranomainen myöntää ESTA:n tavallisesti muutamassa tunnissa. Lentokoneessa täytetään maahantuloselvitys, jossa mm. myönnetään maahan mukana tuotavat rahasummat. Ei liene sattumaa, että maahatuloselvityksessä ja ESTA-hakemuksessa on paljon päällekkäisyyttä. Maahan saapuessa tullivirkailija tekee tsekkikysymyksiä varmistaakseen matkustajan puhtaat aikeet. Uutuutena ennen passintarkastusta on tullut passin rekisteröinti automaatilla, jossa myös otetaan sormenjäljet ja otetaan valokuva. 

Maahan meidät kovanaamat päästettiin, harhautettuamme tullivirkailijaa, ettei meillä ole mukana pientä pussia porkkanoita ja kahta voileipää. Aikaamme tämä tårta-på-tårta -järjestelmä sai kuitenkin kulutettua lähes kaksi tuntia, ja ilta oli pimennyt siihen mennessä, kun saimme allemme Alamon Ford Expeditionin, jonka kriittiset mitat ovat 17000+ mailia, 2016, 7-paikkaa, musta. Iso ja ylellinen auto on siis alla, ja huomenna sillä lähdetään tien päälle.