Mickey Mouse back in the house

Perjantai-aamu valkeni rannikkokaupungissa Fort Piercessä. Merenrantahotelli ilahdutti pekonilla ja hedelmäsalaatilla, aamutelkkarin juontajilla oli sylissään tiikerinpennut, ja säätiedotus lupasi 27 asteista poutapäivää. Ikävä tuli omaa tiikerinpentua Suomessa.

Aamiaisen jälkeen pakkauduimme möhköfanttiin ja karautimme matkaan. Tavoitteemme oli päästä iltapäiväksi Orlandon liepeillä sijaitsevaan Clermontiin, ja vaihtoehtoisia reittejä oli useita. Hylkäsimme nopean Florida Turnpiken, sekä rantaviivaa myötäilevän 1-tien, ja valitsimme näiden sijaan riutan (reef) 1A1-tien. Ajoimme 1A1:stä Fort Piercestä Melbourneen, pysähtyen Vero Beachillä ja Sebastian Inlet kansallispuistossa.

Vero Beach on viehättävä, ei liian kaupallinen ja USA:n mittakaavassa pikkuruinen merenrantakaupunki. Vakituisia asukkaisia vaikutti olevan turisteja ( neljä savolaista) enemmän, mutta kaikki käsityö- ja designkaupat olivat auki, ja rantakeli oli ihan täydellinen. Varpaita ei tullut kasteltua, mutta terveisiä tuli kirjoitettua rantahiekkaan.

Riutalla törmättiin useisiin Matthewin aiheuttamiin vahinkoihin. Puita oli nurin, katuja oli sortunut ja teiden varret olivat täynnä korjattuja risuja, puita ja palmun lehviä. Raivokkaalla risunjemmaajalla ei ollut osuutta asiaan (kuva alla), vaan se oli Matthew.

Raivokas risunjemmaaja

Seuraavaksi pysähdyimme Sebastianin kaupungissa sijaitsevassa kansallispuistossa. Meillä on paljon hyviä kokemuksia pienistäkin kansallispuistoista, ja kurvasimme Sebastianille ihan hetken mielijohteesta. Tietäen vain, että reitti johtaa niemen kärkeen, ja toivoen, että näkisimme siellä pelikaaneja. Puisto osoittautui todella pieneksi, ja aihepiirikin meni ohi meidän intressien, mutta jenkkien kansallispuistot eivät taaskaan pettäneet. Laitureilla miehet kalastelivat virveleillä ja verkoilla, kalaa tuli, ja rouvat palvoivat aurinkoa. Yksi hemmo veti ainakin 10 kg kalaa kerralla verkolla, ja pakkasi ne entisöityyn letukkaan. Vesi velloi riutan ja mantereen välistä merelle ja mereltä mantereen suuntaan, joten paikalla oli hurjia virtauksia. Varmaan on veneilijöitä joskus ajautunut rantaan, aallonmurtajaan ja laitureihin, kun taidot eivät ole riittäneet ajaa venettä hurjassa merenkäynnissä. Pelikaaneja ja haikaroita nähtiin, olkapäät saivat aurinkoa ja Floridan slowlaiffista tuli rutkasti oppia. Pitänee kotona hankkia verkot.

Rantaelämän jäätyä taakse, käännyimme isolle tielle ja suuntasimme Orlandon suuntaan. Melbournessa näkyi lisää jälkiä Matthewin vierailusta, jonka joku DIY-mies oli ruokatauon ja golfin välissä korjannut.

Iltapäivällä saavuimme Orlandon Kissimmeehen, jossa Mikki ja Minni Hiiri tervehtivät meitä iloisesti. Tämä tuntui symboolisesti upealta, onhan seuraavaksi viideksi päiväksi vuokraamamme huVilla on nimeltään Mickey Mouse House.

Mickey Mouse House sijaitsee Hampton Lake -asuinalueella, jossa talot ovat enemmän ja vähemmän samanlaisia: Autotallit, tiilikatot, katetut uima-altaat, ja siistit pihat. Rytöpesiä on turha etsiä, koska niitä ei ole. Amerikkalaiset eivät tosiaan ole suomalaista kurinalaisempia, vaan siisteyden taustalla on asuinyhteisön järjestyssäännön. Lisäksi osuutensa on tosiasialla, että suuri osa taloista on vacation house -käytössä. 

Mickey Mouse House on huippu! Tilaa olisi hyvin kolmannelle pariskunnalle plus kahdelle lapselle. Sisustus on tyypillinen amerikkalainen, sävytetyt seinät, viidakkokuvioiset sohvat ja puumateriaalit jne. On siistiä ja kodikasta, mutta hiukka yllätti, että wc-paperi ei riitä aamuun, talouspaperia ei ole arkkiakaan eikä tiskiaineita ole. Täydellinen lomakohde on pilattu pienellä (alle 5€) säästöllä. Hiukka turhautunut, mutta onnellinen kohteessa....

... Tiina