Tänään siirryttiin länsirannikon Sarasotasta Everglades-suoalueen kautta etelään Homesteadin kaupunkiin. Evergladesissa riitti ajamista, pusikkoa, heinikkoa ja vettä. Ja varoituksia tietä ylittävistä villieläimistä. Saldona yksi bongattu alligaattorin raato eikä yhtään Floridan pantteria.
Kävimme joulun 2010 reissulla Shark Valleyssä, jossa ajellaan 23 km mittainen matka avobussilla näkötornille. Ajoreitti kulkee keskellä suota, ja bussi pysähtyy erilaisten kasvien, lintujen ja eläinten kohdalla, oppaan selostaessa juttujaan. Näkötornista on hyvät näkymät suolle, ja viimeksi käydessä paikka oli täynnä mustia alligaattoreita. Haita ei Shark Valleyssä ei ole, vaikka paikan nimi haihin viittaakin. 
Kuudessa vuodessa Shark Valley on saanut uuden, hienon vierailukeskuksen, josta löytyy myös kansallispuiston neuvontapiste. Bussin lähtöpaikalta löytyy taulu, johon ihmiset ovat kirjoittaneet puistossa näkemiään eläviä.
Menomatkalla paikkavalintamme oli bussin huonoin. Istuimme bussin viimeisessä rivissä, ja takanamme jyrisi, kärysi ja lämmitti jo parhaat päivänsä nähnyt dieselmoottori. Meteli oli niin kova, ettei oppaan puheesta saanut oikein selvää. Lisäksi penkinlämmitin 30-asteen helteessä oli vähän liikaa. Paluumatkalla hajaannuimmekin eri puolille bussia istumaan.
Kierroksella opimme paljon Evergladesistä ja Floridan vesitaloudesta, kuulimme Evergladesin pythoneista ja tutustuimme hienoihin lajeihin. Kokemus olisi voinut olla parempi, jos olisimme kuulleet kunnolla, jos nafta ei olisi haissut, ja jos olisin muistanut lähtiessä laittaa aurinkorasvaa!
Perillä näkötornilla meitä odotti yllätys, jota olemme tällä reissulla aiemminkin harjoitelleet manaatittomassa manaattipuistossa. Näkötornilla ei ollut ainoatakaan alligaattoria! Kuusi vuotta sitten joulukuussa paikalla oli kymmeniä, jollei satoja alligaattoreita, ja olimme odottaneet tällä kertaa samanlaista vastaanottoa, mutta ei. Nurmi- ja vesialueet ammottivat tyhjyyttään, ja epäuskoiset turistit tähyilivät järkkäreineen ja iPhoneineen näkötornin puolelta toiselle.
Olin jo luopumassa toivosta, kun väki pakkautui näkötornin yhdelle laidalle räpsyttämään laitteitaan. Alhaalla vedessä lipui alligaattori, joka tosin hävisi nopeasti puskiin näkymättömiin. 
Jotakin oli kuitenkin paremmin kuin viime kerralla kuusi vuotta sitten. Sää suosi, eikä kellekään jouduttu hälyttämään ambulanssia tai pelastushelikopteria. 
Oppaamme oli ilmeisesti saanut palautetta näkötornin heikosta alligaattorisaldosta, ja paluumatkalla pysähdyimmekin joka risauksen kohdalla. 
Kuljettajamme Casper tunsi paikat, jossa lymyilee elo-syyskuussa syntyneitä alligaattorivauvoja, ja onnistuimme bongaamaan pari alligaattoriperhettä. Ensimmäisessä lammikossa poikanen lepää äidin selässä, ja toisessa huushollissa sisarukset lilluvat vedessä ja lumpeilla.
Shark Valleystä oli lyhyt matka majapaikkaamme, mutta se otti yllättävän paljon aikaan hitaan tien ja tietyömaiden johdosta. Matkan varrella oli onneksi kiinnostavaa katsottavaa, puutarhoja, kasvatettavia palmumetsiä, myytäviä palmu- ja sitruspuita, kojuja ja kuubalaisia ravintoloita. Pienen noin kaksi metrisen palmupuun saisi 300 dollarilla.
Homesteadin majapaikkamme sijaitsee keskellä palveluita. Yelpin mukaan viiden kilometrin säteellä on yli 70 ravintolaa ja pikaruokapaikkaa. Ruokapaikoista ei siis ainakaan ollut pulaa. Hotellissa katsotaan CNN:n Race for the White House -keskusteluohjelmaa, jonka pääosissa esiintyvät jälleen Hilarius ja Aku. Teemaan liittyen tässä vieä päivällä kameraan tarttunut yhden miehen hiljainen tuki Akulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lähetäppä kotimaan kuulumisia tai kommentoi muuten vaan!