Siltojen safari

Möhköfantti kurvaili tänään noin 200 kilometrin matkan, ja välille mahtui nelisenkymmentä siltaa. Pääasiassa matkalla jumitimme jonossa ja ympärillä oli puskia. Mutta matkalle mahtui runsaasti iloisen värisiä rakennuksia, eläviä kaupunkeja, erilaisia asumuksia, merta, eläimiä, palmuja, veneitä, kalastajia ja koko ajan aurinkoa. Matkustimme siis Keys-saarien lävitse Key Largosta saarijonon perälle Key Westiin.

Matkalla tulee usein vastaan monenmoisia asioita, jotka unohtaa samantien, kun uutta kokemusta puskee nurkan takaa. Tänään näimme helikopterin, joka laskeutui edessämme tien vieressä olevan sähkötolpan luokse. Möhkön paparazzina viritin kameran odottaen, mitä tuleman pitää. Helikohteri lensi sähkötolpan ylle, jossa työskenteli kaksi miestä ja laskeutui sen verran, että toinen miehistä kiinnitti tolpassa olleet työkalut ja tikkaat helikopretista roikkuvaan köyteen. Kopteri lähestyi, otin kuvan etuikkunasta. Kopteri laskeutui pylvään yläpuolelle, otin kuvan sivuikkunasta. Kopteri nousi ylemmäs ja automme siirtyi eteenpäin. Kameran ikkunan ulkopuolelta havaitsin, että sähkökaveri pylväässä on huomannut salakuvaamisen ja vilkuttaa minulle. Isosti heiluttaen. Minä nauroin ja heilutin takaisin. Kuvaa ei tarvinnut ottaa, koska tämän muistan.

Matka jatkui yli siltojen ja läpi saarien. Safarin alkupäässä oli kirjavia myymälöitä ja kojuja, sitten tarjonta muuttui erilaisiksi vesiharrastuspalveluiksi ja lopussa oli enemmän leirintäalueita ja muuta majoitusta.

Tie 1 Key Westiin avautui 1930-luvun lopussa. Sittemmin siltoja on uusittu, ja vanhoja tienpätkiä on jäänyt kalastajien ja lintujen käyttöön. Myös tietä edeltäneitä ja hurrikaanin pois puhaltelemia rautatiesiltoja on edelleen jäljellä.

Seitsemän mailin sillan jälkeen pysähdyimme vanhalla sillalla, josta näimme, kuinka hölmöt pelikaanit kaartelivat taivaalla, kunnes lähtivät hurjaan syöksyyn ja molskahtivat komeasti mereen. Ilmeisesti molskahtelu ei ollut pelkkää huvittelua, vaan siinä taidettiin olla kalasaaliin perässä. Samalla paikalla näimme myös yli puolimetrisen iguaanin, sekä tapasimme edellisenä päivänä Shark Valleyssä samassa bussissa olleen selfie-kiinalaisen.

Saavuttuamme iltapäivällä Key Westiin, suuntasimme kaupungin vilinään.Ajoimme Roosevelt bulevardia Mallory torille ja edelleen Duval Streetin eteläpäähän. Kurvasimme Floridan eteläisimmän pisteen eli Southernmost Pointin kautta eteläiselle Roosevelt bulevardille ja edelleen kämpille. Kuuluisa Duval Street oli väärällään autoja, pyöriä, skoottereita ja kävelijöitä, mutta ihan hyvin sinne yksi savolainen möhköfantti sekaan sopi.

Pysähdyimme ilmaisjakelulehtien toivossa Rest Beachillä, kun jo parkkipaikalla meitä vastaan toljaili mitäpä muutakaan kuin citykana. Täälläkin on niitä! Ja kun hieman pidempään katseli ympärilleen, niin sai huomata, että kanoilla oli myös kukkoja, ja heillä yhteisiä tipuja. Kanalinnut kirmailivat teiden yli autoilijoiden antaessa hölmöille linnuille tietä. Ne hääräsivät rannassa syötävää etsien, niin että hiekka ja pöly vaan lensi, kun ne kaivoivat maata koivillaan. Kanaemo näytti mallia, ja pikkukanat polkivat rantahiekkaa pienillä koivillaan perässä.

Viivymme Key Westissä kaksi yötä, eli vietämme koko sunnuntain kaupungille jalkautuen. Kaupungissa on paljon nähtävää, valtavasti turisteja sekä tarjolla paljon kauppoja ja ravintoloita, joten yksi kokonainen päivä on must. Kahta yötä enempää emme kuitenkaan raaski kaupungissa viipyä, koska hotellimajoitus maksaa täällä kolme kertaa enemmän kuin mantereella. Eikä altaalla tai biitsillä makailu meitä hirveästi edes kiinnosta, koska Floridassa on niin valtavasti nähtävää ja vain muutamia lomapäiviä enää jäljellä.

Lisättäköön tähän vielä mielenkiintoinen vaalihavainto. Reissattuamme noin 1500 km, yhdeksän päivän ajan Floridassa, on puskuritarrat ja banderollit liputtaneet Donald Trumpin puolesta. Meidän piti tulla Key Westiin saakka, että löytyi ensimmäinen HillaryClintonin kannattaja, ja täällä heitä taitaa olla paljon.